Maanantai, osa 3: sekaisin päivästä ja Internetistä

No niin. Hyvä podcastin katselija. Teknisistä ja tuotannollisistä syistä me juhlitaan maanantaita. Nyt. Tiistaina. Kello 12.05. Kyllä elämän mäiskettä välillä sattuu tuohon välille, niin joutuu joskus maanantainkin muuttamaan tiistaiksi. Ja se on kahlekuningastemppu se. Havaintoja jälleen kerran omasta elämästä ja tämän meidän Collins Groupin monikansallisen yrityksen edesottamuksista. Mutta käyntikortit muun muassa saatiin. Kohta alkaa kylillä näkymään joka puhelin tolopassa meidän käyntikortteja naulattuna. Käyntikortti ja lentolehtinen ei ole sama asia. Eikä, voi hiivattiin. Ne on huomattavasti kalliimpia myöskin. Vai kumpi lentolehtinen? En ole varmaan. Sähköposti. Tuo meidän aikamme semmoinen, minä ainakin pitäisi tämän vähän jo vitsauksena tietyllä tavalla, koska kukaan ei vastaa niihin ennä nykypäivänä. Ehkä se johtuu siitä, mitä sinä kirjoitat niihin sähköpostiin. Se voi kyllä olla, mutta minä olen huomannut tämän sillä tavalla, että olen minä ollut missä tahansa putiikissa töissä, minkä tahansa sähköpostin alaisuudessa kommunikonnut ihmisille. Sähköposti on semmoinen, että mikä on kaikista kiireettömin, mihin vastataan. Se on minulla ainakin muodostunut semmoisen, että on ihme juttu. Ja sitten kun soittaa perään, joo minä sain sen sun sähköpostin, luinkin sen, mutta en minä ole kerennyt vastata. No sä kerkit puhelimessa kumminkin jotenkin. Miten ei voi kerätä vastata sähköpostiin, jos kerkeä puhelimeen vastata? Sähköpostihan on mun mielestä tosi hieno keksintö. Se on siis ihan oikeasti hieno juttu. Mutta ihmiset on pilannut senkin. No se on vähän sama homma kuin uimahallit. Ihmiset on pilannut nekin. On kaiken näköistä sarjakakkaa ja tirkistelijää liikenteessä. Mutta sitten varsinkin, jos teet myyntiä, siinä mä oon huomannut tämän kaikista eniten, että myynnissä se kumminkin se paras kontakti on aina soittaa puhelimella. Perään vähintään. Että ensin semmoisen, mikä se on jäänsärki ja sähköpostin nakkaa siinä, missä kertoo, että tämmöistä. Sitten kun soittaa, niin joo, kyllä mä luin sen, mutta en ole kerennyt vastata. Niin sitten voi siinä puhelimessa löylyttää se asiakkaan sillä tavalla, että no niin, ei se mitään. Hyvä, kun nyt vastasit puhelimeen. Siinä sähköpostissa on se huono puoli, että se on yleensä täynnä aina jotain viestejä. Ja sitten vaikka siellä joukossa onkin joku oikea viesti, niin ei sitä jotenkin jaksa panostaa siihen. Siinä on muuten omaa perkkaamisensa siinä. Kesälomalla, kun olin tuossa edellisen työnantajan aikaan, niin semmoinen 800 muutta sähköpostia on tullut. niin sanotaanko näin, että en minäkään ihan kaikkia niitä lukenut, että joo kyllä syyllinen ole itsekin siihen, että en oo kerinny. Mutta tässä on vähän sama logiikka minun mielestä kuin se, että jos henkilö ajatellaan, että vaikka se on viestinnässä töissä, hän tekee jotakin ydintehtävänsä kuuluvaa työtä, vaikkapa laatii näitä, mitä sanoo, tiedotteita työnantajalleen. No sitten sinne joku lähestyy, että hei tämmöinen uusi juttu teille, että nyt on kyllä hyvä, että ei muuta kuin suu auki ja podcastia tekemään meidän kanssa, koska me ollaan hyviä. Niin se voi olla vähän sama juttu siinä, kun että jos joku sinun kaveri ottaa sinun yhteyttä ja sä oot vähän niin kuin sanottu, että ei vitsi, että tällekin pitäisi joskus vastata. Niin sähköpostiö myös antaa sen vapauden, että sä voit jättää vastaamatta siihen ja vedota aina siihen johonkin tämmöisen juttuun. Niin, en ole kerinnut vastaan. Me tullaan tähän näköjään. Tämä on semmoinen kehäpäätelmä. Me juostaa aina eri reittiin, mutta me ollaan tämän saman lauseen parissa sitten kaikki lopuksi. Samaan aikaan, katot kun tää henkilö on vaikkapa somessa ollut aktiivisena viimeiset kuusi ja puoli tuntia. En ole kerinnut vastaan, mutta tyttö on ollut aika paljonkoin. Messengerin pallo vihreänä ollut koko ajan, mutta näin se menee. Itse asiassa, miten se ajatus katkoo? Varmaan kun aurinko paistaa, niin sen takia on jotenkin semmoinen härmäinen tuo nuttura. Mutta niin se kiire. Mistä sekin tulee? Mä oon ollut, no mulla on aika kirjavaa tämä tööhistoria, vähän niin kuin akuankala, mutta onneksi ne on kestänyt vähän pitempään nämä kaikki. Sulla on se tämä hous. Vielä. Vielä. Ei tästä tiedä, miten tämä tästä hoikenee. Miten tämä etenee? Omaa työuraa tässä. Alkaisikin muuten vaan kulkemaan ilman housuja. Niin, mutta onkohan se oikeutettu se akuankahousuttomuus sillä, että sillä on pyrstö? Se voi olla, että sillä on vaan niin hankala löytää housuja oikeasti. Ei kukaan räätäliala semmoisen savoittaa. Siinä on niin monta saumaa ja vekkiä ja kommervenkkiä tuossa tekemään. Ja sitten mä oon nähnyt muuten joskus jonkun jutun, että iineksellä tai jollaan ei ollut housut, niin se pyrstö kumminkin on näkynyt sieltä housuista. No niin. Mutta sitten mä en vaan tiedä sitä logiikkaa, että miksi aku saa kulkea ilman housuja. Jokin sehän on mies. Niin, no mutta hessulla taas on housut. No syytön, tai minä siihen. Niin, jos tältä oksanhaarolta laskeudutaan taas hetkeksi, mitä oli sanonut, että mistä se kiire oikein tulee, että kun on ollut monissa työpaikoissa. Mä olen havainnut, että jos otan, kun on pyytänyt vaikka apuun, että hei, kerketkö vähän aikaa jeesata mua tämän kanssa? Ei pysty, mulla on kiire. Sitten kun kävelet ohi ja kun siinä läppärin näytöllä on se lätkä päällä, mikä on vähän tietosuoja, semmoinen lämiskä, niin kumminkin aina kiusaus on ollut siitä selän takaa kävelessä pikkuisen vilkasta. Niin mä ymmärrän kyllä, että hiustuotteiden ja muiden lärvikemikaalien tilaaminen on aika tärkeä juttu työaikana varsinkin. Niin kyllähän siitä tulee kiire sitten, että mieluumminhan ne hoitaa pois kuin vaikka työkaveri. Semmoiset asiat, mistä nyt maksetaan palkkaa. Tai ne on maksavinaan palkkaa siitä, kun niitä ollaan tekevinään. Niin, no mut ei työajallakaan kaikkea ehdittää. Joskushan nekin lärvituotteet on tilattava. Niin se on. Esimerkiksi pyykkiä kerkiä enää nykyään harvoin työajalla pesemään. Harveen kun työpaikalla ei ole enää pyykkikoneita. Niin no eikä. Tämä ei ole kuin semmoisen trendin aloittaminen vaan. Miettiin, että nyt katsotaan, kun ammattiliitot on taas neuvotelleet tuossa kovasti Tesseistä. Oliko nyt joku teollisuusliiton homma? Niin olisihan se paljon parempi, jos olisi jokaiselle oma pesukone siellä, kuivaustilat. Mietipä jossakin niin kuin SSAPlla, entisellä rautaruukilla, siellä on niitä lämpöisiäkin paikkaa. Niin kyllä muuten pyykit kuivahtaa, kun ensin pistät pesukoneeseen siinä ja kahvitunulle käyt nakkaana sinne masuunin päälle kuivumaan. Se on 1600 astetta, niin siinä kuivahtaa pyykit. Kyllä. Ja hyvä niin. Näinpä. Mutta joo. Mutta kiireestä. Niin, kiireestä. Meillähän kiire on hyvin semmoinen kanssa, miten sitä voisi sanoa, se on semmoinen aika- ja paikka-riippuvainen asia. Joskus on kiire, sanotaanko noin 20 sekunnin ajan, joskus taas ei. Joo, ja kiire on semmoinen tosi helppo suojakuori. Kiirejä voi luoda aina itselleen. Kyllä. Kukaan ei kyseenalaista kiiretta, paitsi me ollaan uran urtia sillä saralla, mutta se on tosi hyvä suojakuori. Se on vähän sama juttu kuin joskus maataloustöitä, kun ihmiset tehneet paljon selkäkivut. Se on kuulemma ollut oikeasti. Jos se on selkällä kipeä, niin ei kukaan ole tullut kiistämään. Painsi silloin, jos se selkä on alkanut oireilemaan noin viisi vuotta. Olet oon uunin pankolla ja sylkenyt päivät kattoon vaan siellä. Kyllä siellä sitten joku on alkanut, että onkohan tuo nyt ihan tosissaan tuo selkä sulla kipeänä. Ja se niin kuin sanoit, niin sen kiirehän saa luottua itselleen tosi helposti. Ja se on nykymaailmassa aika helppoa. Niin. Näennäisesti siis. Katsot vaikka puhelinta. Niin. Kyllä. Sähköpostitkin tulee sinne. Niin voi kahtaa taas, että mitä sähköpostia jätä vastaamatta siinä samalla, kun laitat kiireiseltä vaikka kahvikoneella. Ja se kännykkäkin on nykypäivänä muuten semmoinen, että sillä voit luoda itselle sen kiireen, että näytät kiireessä, että selaat sitä, tai sitten kävelet kännykkä kädessä oikea käsiin tai vasen käsiin, riippuen kumpi kätin olet, niin viuhtuen. Koska se... Se voi olla sitäkin. Mutta mietitpä, konttori lävitse kävele, että kännykkä kädessä sillä tavalla vijuhtuen, niin se on merkki siitä, että toi tyyppi ei muuten kerkeä mua auttamaan. Ei millään tavalla. Ainoastaan, jos on tulipalo, niin se saattaa keretä hetken aikaa auttamaan. Silloinkin on kiire. Paitsi jos on tulipalo kiire, sehän menee prioriteettilistalla. Aika, ensin on tulipalo, kiire, sitten on vasta tulipalot tämmöisessä kriisinhallintolistassa. Se on aika hyvä, mutta se kommunikointi nykypäivänä, niin se on vähän sillä tavalla, että ihmisillä on tosi herkästi, tosi korkea kynnys vastata johonkin kysymykseen tai asiaan, ihan livenekin joskus. Kysyt jotakin vähänkään sellaista syvällisempää, mihin joudut ehkä vähän irrottautumaan hetkeksi siitä senhetkisestä asiasta, mitä teet. Niin mulla ainakin on tunne, että monella on sitten, että he eivät halua käydä keskustelua. Ja sitten tietysti se kynnys vaan nousee sille vastaamiselle, mitä kauemmaksi sinä pääsi siitä ihmisestä, vaikka sinne ihan sen sähköpostin taakse tai johonkin. Niin tämä on jotakin ennä. Kyllä siis hankalassa keskustelussa on tosi hyvä, tai en tiedä onko se hyvä, mutta tosi helppo pyytää, että laita sähköposti. Mun mielestä, kun sanoo, että laita sähköposti, niin katsotaan asiaa vähän tarkemmin. Se tarkoittaa vaan sitä, että laita sähköposti, niin voin olla lukematta sitä. Läheta sähköposti jollekin muulle. Joo, mutta on siinä toki sähköpostissa se hyvä puoli, että jos sen kirjoittaa asiallisesti, niin se mahdollisesti se rukuksen tunne, mikä siinä on sillä ihmisellä, niin se ei paista niin kovasti läpi. Puhuessa se tuppaa paistamaan hyvin usein läpi, niin ehkä siinä on, mä annan sen verran sähköpostille nyt liekaa tässä. Että vaikeita asioita voi joskus soitaa sähköpostilla aluksi. Mutta sitten kun on löytyy se common groundin, se yhteinen alue, missä liikuskellaan, niin kyllä mun mielestä sitten on hyvä ottaa. No niin, nyt mä uskallan soittaa tälle tyyville. No se on jo niin täällä, sorri siitä. Anteeksi, kun lähetin sulle sähköpostia. Niin, sorri kun lähetin sähköpostia tässä tuota, että näin. Mutta tämmöisiä hovantoja on tullut tässä mieleen. Niin, aika tyhjentävästi havaittu. No joo, kiitoksia. Mun se tuntuu, että me ollaan tehty jonkunnäköinen ennätys tässä nopeussa nyt, kun kahvikone ei ole vielä kerennyt keskeyttämään meitä. Totta. Ja kahvia on vielä kupissakin. Kahvi on jo kupissa. Laitetaanko me jatsit soimaan ja jatketaan? Tehdään näin. Tällä viikolla tämä miesääni puhui Mika Säpin kieltä. Ja tämä miesääni puhui Joni Takalon kieltä. Heippa. Heipä hei. Kiitos.